Československý vlčiak

Ryhmä 1
FCI:n numero 332

YLEISTÄ
Československý vlčiak on suhteellisen uusi koirarotu, jolla on satojen vuosien perinne. Se herättää aina huomiota, missä ikinä esiintyykin. Kukaan ei voi väittää hetkeäkään, etteivätkö nämä koirat olisi erottuvimpia alkuperältään.

CsV näyttää sudelle, se on pitkä, kevyt, mutta vahva. Sen suora, tiheä turkki on sudenharmaa tyypillisellä vaalealla maskilla. Se tarkkailee sinua luottavaisesti vaaleilla, vinosti asettuneilla silmillään. Sen ei tarvitse valvoa omistajansa tekemisiä, se tietää tarkalleen joka hetki, missä isäntä on, ja mitä hän tekee. Se kiinnittää mieluummin huomion ympäristöönsä, se on äärettömän tarkkaavainen.

Se voi juosta helposti 100 km, sillä on uskomaton suuntavaisto ja valonnopeat reaktiot. Ilman jälkiä sitä on vaikea, miltei mahdoton seurata. Se ei välitä, satoi tai pakasti, oli yö tai päivä, sen halutessa jotain, sitä ei mikään estä.

RODUN ALKUPERÄ
Mikä on rodun alkuperä ja kuka tämän idean isä, keksien risteyttää saksanpaimenkoiran ja suden? On tarpeellista palata vuoteen 1955 kun Ing. Karel Hartl alkoi työskennellä idean kanssa rajavartion kennelissä Libejovicessa.

Ensimmäiset yritykset astuttaa naarassusi Brita valitulla saksanpaimenkoirauroksella eivät olleet onnistuneita. Koira piti vaihtaa toiseen. Ensimmäiset mainitsemisen arvoiset hybridit syntyivät 26.05.1958 – risteyttäen urossaksanpaimenkoira Cezar z. Brezoveho ja naarassusi.

Anatomiset ja fysiologiset erot hybridien ja näiden vanhempien välillä muodostuivat tutkitusti seikkaperäisesti. Pentujen koulutuskapasiteetti, aktiivisuus ja sitkeys testattiin. Valitut yksilöt astutettiin uudestaan erisukuisella saksanpaimenkoiralla. Tämän yhdistelmän (toinen sukupolvi) pennut olivat jo koulutettavissa, jos ne otettiin pois kenneleistä, ja kasvatettiin erillään.

Hybridit sukupolvista F3 ja F4 olivat yleisesti armeijan käytössä. Naarassusi Brita astutettiin myös saksanpaimenkoirauros Kurt z. Vaclavky:llä. Tästä syntyi ensimmäinen toisen linjan hybridi pentue.

Kolmas linjaus syntyi myös Tsekeissä, sen kantaisänä oli susi Argo ja naaras saksanpaimenkoira Astra z. SNB. Pentue syntyi poliisikennelissä Bychoryssä 1968. Hybrideillä alettiin käyttää nimilyhennystä CV.

Kolmas susi- Sarik- kasvatti jalostuspohjaa Malackyssä astumalla naarashybridin Xela Pohranicni Straze (F3) ja CV naaraan Urta z.Pohranicni Straze vuonna 1972. Nimi CV muuttui pikkuhiljaa CsV:ksi (Československý vlčiak), jolla nimellä rotu myöhemmin myös rekisteröitiin. Viimeinen ”geenipohjalaajennus” rodussa oli kun naarassusi Lady astutettiin Saksanpaimenkoira Bojar von Schotterhofilla. Pennut syntyivät huhtikuun 26. päivä 1983. Kazan z Pohranicni Straze (F1) syntyi tässä pentueessa, ja käytettiin suoraan CsV:n jalostukseen.

Alusta asti CsV:t olivat ”siviilikasvattajien” käsissä. Vaikkakin kenneljärjestö Tsekeissä kieltäytyi kaikista ing. Karel Hartlin yrityksistä hankkia tunnustus rodulle kasvattajakerholta ja rekisteröidä pentueet virallisesti. Tapaamista kasvattajakerhon kanssa ei pidetty ennen kuin maaliskuun 20. päivä 1982 Brnossa ja samana vuonna rekisteröitiin ensimmäiset 43 pentua Prahan kennelliiton viralliseen rekisteriin. FCI rekisteröi rotumääritelmän kesäkuun 13. 1989 Helsingissä numerolle 332. Rotua esitettiin Tsekkoslovakialle, joka ei antanut vain nimeä rodulle, vaan on myös sen alkuperämaa. CsV on käyttökoira, kuuluen FCI:n ryhmään 1.

ULKONÄKÖ
CsV:n rakenne sekä turkki mukailee sutta. Alaraja korkeudessa on nartuilla 60 cm ja uroksilla 65 cm. Ylärajaa ei ole. Rakenne on lähes ”suorakulmainen”. Korkeuden ja pituuden suhde on 9:10 tai vähemmän.

Pään ilmeessä tulee olla selvä sukupuolileima. Silmät ovat vaaleat ja vinosti asettuneet. Tunnusomaista ovat kolmion muotoiset, lyhyet ja pystyt korvat. Hampaiden tulee olla vahvat, täysilukuiset (42), leikkaava ja tasapurenta hyväksytään.

Selkälinja on suora, liikkeessä vahva. Lantio on lyhyt. Rintakehä on suuri, mieluummin litteä, kuin tynnyrimäinen. Vatsalinja on vahva, ylösvetäytynyt. Takaosa on lyhyt, hiukan viisto. Häntä on asettunut korkealle, ja vapaasti kannettuna ylettyy kintereeseen.

Eturaajat ovat suorat, kapeasti asettuneet, tassut kääntyvät kevyesti ulospäin. Kämmen ja värttinäluu ovat pitkät. Takaraajat ovat lihaksikkaat, pohje ja jalkapöytä pitkän malliset.

Karvan väri vaihtelee keltaharmaasta hopeanharmaaseen vaalealla maskilla. Turkki on suora, tiheä ja tiivis. CsV on tyypillinen sitkeä ravaaja. Liikkeet ovat kevyet ja harmoniset, askel on pitkä. Rotua tehtäessä koirien kestävyys testattiin. CsV voi juosta helposti 100 km, jopa 12km tuntinopeudella.

LUONNE
Kun näkee CsV:n ja suden yhdennäköisyyden, voikin kysyä, millainen se on luonteeltaan? Kuinka suden alkuperä vaikuttaa sen käytökseen? Onko tällaisen koiran pitäminen tai kouluttaminen vaikeaa?

Tutkitaanpa muutamaa CsV:lle ominaista luonteenpiirrettä; Kuten rotumääritelmäkin sanoo: ”Eloisa, erittäin toimelias”. Läntisessä Euroopassa Československý vlčiak ei ole ehkä paras koira ”kaupunkioloihin” ”. Se omaa erittäin laajan skaalan erilaisia ääniä, joita se käyttää mielellään. Voimakas metsästysvietti äärimmäisillä vaistoilla aiheuttaa myös omat ongelmansa. Alkukantaisuus on erittäin näkyvä piirre, niin sosiaalisuudessa, kuin muussakin käytöksessä. CsV on erittäin nopea, vahva ja viisas koira.

Československý vlčiak:in ollessa yksin kotona aktiivisuus voi aiheuttaa herkemmälle ihmiselle ”harmaita hiuksia”. Puruvoima on valtava, ja pahanteossa jälki sen mukaista. Niin ollessa, mikään ei ole pyhää. Kaikki pitää tutkia, haistella, ja maistella. Aktiivisuustaso on erittäin korkea, koira väsyy tuskin koskaan. Vaikka rotu on säänkestävä, ei sitä tule koskaan ajatella vain ”pihakoiraksi”. CsV:lle oma perhe ja lauma on kaikki kaikessa, ja se kärsii siitä, jos se suljetaan lauman ulkopuolelle. Sitä ei pitele korkeatkaan aidat sen halutessa oman laumansa luo. CsV omaa erittäin vahvan temperamentin, ja aikuistuttuaan se ei välttämättä tule toimeen lauman ulkopuolisten koirien kanssa, varsinkaan, jos ne ovat samaa sukupuolta. CsV voi olla epäluuloinen vieraita kohtaan, mikä omalta osaltaan lisää haasteellisuutta tavoitteellisessa koulutuksessa.

KOULUTUS
Laumassa on aina johtaja. Johtajan on oltava määrätietoinen ja vankkumaton. Československý vlčiak ei kuitenkaan sovi kaikille kokeneillekaan koiraihmisille. Se on äärimmäisen aktiivinen koira, joka tarvitsee oikean ympäristön ja määrätietoisen ohjaajan.

CsV:n pennun sosiaalistaminen on työlästä, mutta antoisaa. Pentu on totutettava kaikkeen, välittömästi, sen muutettua luoksesi. CsV on leikkisä ja temperamenttinen – se oppii helposti. Voimme ihailla ennemmin sen monipuolisuutta, kuin harvinaisuutta, vaikkakaan ei pidä odottaa sen oppivan spontaanisti.

CsV:n käytös on hyvin tarkoituksenmukaista. Se tarvitsee todellisen motivaation koulutukseen. Näillä koirilla on erinomaiset vaistot, ja erittäin hyvä jälkityöskentely, ne ovat todella itsenäisiä, ja voivat tehdä yhteistyötä laumassa erityisen määrätietoisesti.

Jos tarpeen, ne pystyvät helposti keskittämään aktiivisuutensa yön tunneille. Itsenäinen laumatyöskentely ilman ihmisen apua oli yksi syy, miksi armeija käytti koiria. Joskus ongelmia voi ilmetä, kun koulutuksen päämääränä on haukkuminen. CsV omaa erittäin laajan tavan ilmaista itseään, ja jossain tilanteissa haukkuminen on epäluonnollista niille. Ne yrittävät kommunikoida isäntänsä kanssa omalla tavallaan.

Yleisesti CsV:n opettaminen määrätietoisesti ja luotettavasti suorittamaan tehtävät kestää vähän kauemmin, kuin kouluttaa perinteisempiä pk-rotuja. CsV:n kanssa voi, ja pitääkin harrastaa, aktiivinen luonne vaatii tekemistä, ja mikäli sitä ei ihmisen toimesta järjestetä, se järjestää sen aivan varmasti itse. CsV ei kuitenkaan ole niitä helpoimpia koiria kouluttaa, ja vaatiikin ohjaajaltaan sitkeyttä, ja todellista motivaatiota opetukseen. CsV vaatii myös todellisen motivaation oppiakseen, ja usein tätä on vaikea löytää. Jokainen koira on erilainen, mutta tässä rodussa yksilöerot ovat vieläkin suurempia, kuin muissa roduissa. Yhden koiran kouluttaneena ei voi taata onnistumista seuraavan kanssa. Vahva geeniperimä sudelta tuo koiraan erityispiirteitä, jotka erottuvat eri yksilöillä eri tavoin. Toiset ovat halukkaampia työskentelemään ihmisen kanssa, kuin toiset. CsV ei omaa vahvaa miellyttämisenhalua ohjaajaansa kohtaan, eikä mielellään toista jo oppimaansa, vaan kyllästyy helposti. Koulutettaessa CsV ei ole kovin pitkäjänteinen, ja harjoitukset onkin oltava lyhyitä.

Koiran ja suden risteyttäminen ei antanut vain vahvuutta, sitkeyttä ja vahvoja vaistoja, vaan elvytti myös vanhan vaistonvaraisuuden, mikä on huomattavan tärkeää pentujen ja täydellisen äidinvaistojen kannalta. Suomeen ensimmäinen CsV tuli vuonna 1999. Ensimmäinen pentue syntyi 2002. Rodun edustajia on rekisteröity Suomeen 317 (08/2021).

© 2024

Theme by Anders Norén