DM eli degeneratiivinen myelopatia

Degeneratiivinen myelopatia on perinnöllinen etenevä selkäytimen rappeumasairaus. Se on alunperin löydetty saksanpaimenkoiralta. Tällä hetkellä sen esiintyminen on vahvistettu 24 rodulla ja oletettavasti siitä on raportoitu 9 muulta rodulta. Koska sairaudelle altistava geenimutaatio löytyy saksanpaimenkoiran geeniperimästä, löytyy se myös československý vlčiak sekä saarlooswolfhond roduissa. Alttiuden DM:lle aiheuttaa mutaatio SOD1-geenissä. Kyseessä on sama geeni, jonka mutaatiot aiheuttavat ALS-taudin ihmiselle. Koirilta tavattava hermorappeumasairaus on siis vastine ihmisen ALS-taudille. DM:n periytymismalli on autosomaalisesti resessiivinen.

Nykytiedon mukaan terveet ja kantajat eivät sairastu tautiin. Myöskään kaikki alttiit eivät sairastu tautiin, mutta niillä on olemassa siihen riski, jonka suuruutta ei tällä hetkellä tiedetä. Uusimpien tutkimusten mukaan mahdollisesti muut geneettiset tekijät vaikuttavat sairastumisikään sekä sairastumisprosenttiin. Eri roduilla on raportoitu suuria eroja taudin puhkeamisiässä sekä kuinka suuri osa alttiista koirista lopulta tautiin sairastuu. Tätä on jo hieman tutkittu mm. welsh corgi pembrokeilla, mutta lisää tutkimuksia useammilta roduilta yhä tarvitaan. Jos degeneratiivinen myelopatia koiralle puhkeaa, sen oireet alkavat yleensä 6–9 ikävuoden jälkeen. Tyypillisinä alkuoireina ovat takapään voimattomuus ja heikkous. Ilmaantuu takapään horjumista ja kompurointia. Oireiden etenemisnopeus vaihtelee, mutta taudinkuva on etenevä ja johtaa lopulta halvausoireisiin. Oireiden edelleen edetessä myös eturaajat voivat halvaantua ja virtsan ja ulosteenkarkailua esiintyy. Sairauteen ei ole parantavaa hoitoa, mutta siihen ei tyypillisesti liity kipuoireita. Aktiivinen liikunta on tarpeen, että hermotukseltaan heikot takaraajat pysyisivät mahdollisimman pitkään kunnossa. Československý vlčiak sekä saarlooswolfhond roduissa on testattu jo yli 10 vuotta maailmanlaajuisesti koiria DM geenivirheen kartoittamiseksi ja estämään sairaiden yksilöiden syntyminen. Virheellisen geenin perineelle (joko vain toiselta tai molemmilta vanhemmilta) koiralle valitaan tervegeeninen pari, jolloin jälkeläiset voivat korkeintaan kantaa virhegeeniä eivätkä nykytietämyksen mukaan sairastu kyseiseen sairauteen. Tarkoituksena on, että DM-geenitestejä tehdään jalostuksen valintojen avuksi, ei karsimaan jalostuskoiria. Rotu on pitkäikäinen ja voi elää jopa 13-16 vuotiaaksi, degeneratiivinen myelopatia alkaa oireilla noin 4-14 vuoden iässä, kun koira on vielä mahdollisesti hyväkuntoinen, ja pystyisi ilman tätä geneettisesti periytyvää sairautta elämään normaalia elämää monta vuotta. Geenitesti on työkalu kasvattajalle pyrkiä välttämään geneettisesti sairaiden koirien syntymistä.

Tämänhetkisen periytyvyystiedon mukaan vapaiden vanhempien jälkeläiset ovat geenimutaatiosta vapaita. Kun kummallakaan vanhemmista ei ole tutkittavaa mutaatiota (eli ne ovat geneettisesti terveitä), ei mutaatio voi periytyä myöskään pennuille. Pennuille voidaan tallentaa tieto terveestä perimästä ilman DNA-tutkimusta, mikäli niiden vanhemmilla on tulos ”terve” tutkittavasta ominaisuudesta ja pentueen polveutuminen on varmistettu. Sama koskee myös seuraavia sukupolvia. Suomen Kennelliitto